Juhlapuhe

Sulamaa-seura 30 vuotta

Tallinna toukokuussa 2003

Herra puheenjohtaja, arvoisat seuramme kunniajäsenet, kollegat lastenkirurgit ja te heidän seuralaisensa, hyvät lastenkirurgian ystävät ja suosijat.

Distinguished Sulamaa honorary lecturer.

Head eestlased kolleegat, lastekirurgid ja lastekirurgia söbrade ring.

Seuramme perustettiin 30 vuotta sitten Matti Sulamaan 63-vuotissyntymäpäivänä 30. toukokuuta 1973, päivänä, jolloin Masa jäi eläkkeelle. Läsnä olivat Lars Gripenbergin kirjoittaman historiikin mukaan Lars Gripenberg, Kari Hurme, Ilmo Louhimo, Kalle Parkkulainen, Timo Parvinen, Juhani Seppänen, Eero Somppi, Matti Sulamaa, Björn Thomasson, Rabbe Wallgren, Ilmari Viitanen, Jouko Viljanto ja Panu Vilkki, heistä täällä tänään Ilmo Louhimo, Kalle Parkkulainen, Björn Thomasson ja tämään puheen pitäjä. Perustavan kokouksen pitopaikka vaihtui pediatrien toimesta, hieman syrjien meidät siirrettiin toisiin kokoustiloihin kuin minne jo olimme kokoontuneet. Nykyään kirurginen ote Helsingin Lastenklinikalla on varsin vakaa.

Kokouksen osanottajat olivat yksimielisiä siitä, että Suomen lastenkirurgian perustajan, Matti Sulamaan nimi on syytä liittää yhdistyksen nimeen ja siihen saatiin Sulamaan suostumus.

Yhdistyksen perustamisen siemen kylvettiin hyvään maahan, Sulamaahan, se iti ja siitä kasvoi virkeä seura, kuten kaikki olemme voineet todeta.

Masa Sulamaa lastenkirurgina on kaikille jäsenillemme tuttu, mutta Suomen Lääkäriliitto oli se puoli Masasta, joka oli vain harvojen lastenkirurgien tiedossa. Masa oli fantastinen Suomen Lääkäriliiton valtuuskunnan puheenjohtaja, johdatteleva, sovitteleva ja toimintaa ohjaava ja todella pitkän ajan vuodesta 1962 vuoteen 1973. Lääkäriliiton vakuutusvaliokuntaan Masa kuului vuodesta 1964 vuoteen 1981, niistä puheenjohtajana 1967 – 77. Masan puhekoreografia oli vaikuttavuudessaan vertaansa vailla. Minulla oli ilo osallistua tähän yhteistyöhän Masan kanssa liiton valtuuskunnassa vuosina 1965 – 1973. Matti Sulamaa kutsuttiin Suomen lääkäriliiton kunniajäseneksi vuonna 1973.

Seuramme yhtenä hyvänä ominaisuutena on ollut sen familiaarisuus, puolisot ovat olleet mukana, vallitsee ystävällinen henki. Alkuvuosina syyskokous pidettiin Helsingin lastenklinikalla tai Auroran sairaalassa, illalla oltiin yhdessä seuralaisten kanssa. Kevätkokous järjestettiin muissa lastenkirurgisissa toimipaikoissa, lapsiakin oli mukana. Näitä kokouspaikkoja on ollut runsaasti: Hämeenlinna, Joensuu, Kajaani, Kotka, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Rovaniemi, Tampere, Turku ja Vaasa. Erään Hämeenlinnan kokouksen peruja on sitten Masan enkelien helmikoru, joka on tarina sinänsä.

Lastenkirurgiamme on kansainvälistä. Olemme Masan ajoista asti olleet näkyvä ryhmä kansainvälisessä lastenkirurgiassa. Masan ansioistaan saamat huomionosoitukset brittiläisessä maailmassa ovat vertaansa vailla. Kansainvälistä mainetta ovat saaneet niin Ilmo Louhimo kuin Björn Thomasson ja Kalle Parkkulainen, heidän työtään ovat monet jatkaneet, nyt vain aakkosjärjestyksessä vaikkapa Harry Lindahlin, Risto Rintalan, Soini Ryöpyn ja Sakari Wickströmin mainitakseni.

Omiin kokouksiimme olemme myös kutsuneet ja saaneet kansainvälisiä vieraita. Surgeon General Chick Koop vieraili Suomessa 1982. Ilmo saunotti ja uitti vieraan Saunaseuran laiturilla tosi kylmässä Suomenlahdessa, oliko siitä isännälle rangaistuksena vai ei, mutta Ilmon silmälasit jäivät sillä kertaa mereen.

Nordisk Barnkirurgisk Föreningenin toimintaan on aktiivisesti osallistuttu. Kokoukset olivat alkuun varsin familiaarisia, kuten Geilo 1968, Kööpenhamina 1969 ja Turku 1970. Lastenkirurgisia yhteistyöhahmoja Suomen suuntaan ovat erityisesti Ole Henrik Nielsen ja Torbjörn Kufaas. NBF on vuosien aikana kokenut nousuja ja laskuja. Göteborgin kokous 1994 oli varsin kansainvälinen, samoin kokoukset Helsingissä 1996 ja Kööpenhaminassa 1998. Oliko NBF:n kansainvälistyminen se oikea tie, se jää nähtäväksi, tällä hetkellä ei lastenkirurgien pohjoismainen yhteistyö eivätkä tapaamiset pohjoismaisen yleislastenkirurgian katon alla tunnu vetäviltä. Aika näyttää, mitä sitten tarvitaan, yhteispohjoismaista seuraa ei varmaankaan silti ole syytä vielä lakkauttaa. Kuka vain jaksaa vetää ja organisoida.

Suomen ja Viron lastenkirurgien yhteistyössä Helsingin lastenklinikka ja Turun lastenkirurginen yksikkö ovat olleet ensisijaiset kumppanit. NBF:n kokoukseen vuonna 1970 Turussa saapuivat Inga Freiberg, Mal Sepp ja Udo Reino Turkuun mukanaan toistakymmentä silloisen ainoan oikean puolueen edustajaa ja vahtia. Turun linnan banketista onnistuimme torjumaan kaikki ulkopuoliset. Eestin lastenkirurgit puheenjohtajansa Udo Reinon johdolla olivat seuramme ensimmäisen Tallinnassa pidetyn kokouksen isäntinä huhtikuussa 1992 ja samoin Udo isännöi meitä Tarton kirurgikongressissa 1991 sekä Baltian maiden lastenkirurgien kongressissa 1993.

Lukuisat Eestin lastenkirurgikollegat ovat voineet vierailla opintomatkoilla Suomessa ja vastaavasti useat Suomen lastenkirurgit ovat vierailleet Eestissä niin luennoitsijoina kuin operatööreinäkin. Merkkinä tuloksellisesta yhteistyöstä ovat Eesti Lastekirurgide Seltsin kunniajäseniä Ilmo Louhimo, Jouko Viljanto, Björn Thomasson ja tämän puheen pitäjä.

Ma soovin Sulamaa Seltsi ja Eesti Lastekirurgide Seltsi soomlaste auliigmete poolest kõik hea ja edu Eesti Lastekirurgial ja Lastekirurgide Seltsil. Koostöö Soome lastekirurgide kaasa kestav edasi. Väga suur tänu Soome Seltsi koosoleki organiseerimisest meie eestlasil kolleegil, eriti Matis Märtsonil. Tema liittap Soome ja Eesti lastekirurgia ja meie teadusliku uurimise. Soome lastekirurgide seltsi tänapäevne koosolek otsustas Udo Reino Seltsi auliikmeks kutsuda. Südamlikut õnnitlused Udo. Auliikmete mõlemapoolne kõva sild liitab Eesti ja Soome lastekirurgit ja lastekirurgide seltsit ühte.

Sulamaa-seuran näkyvyys Lääkäripäivillä on tärkeää. Lukuisat omat luentokokonaisuudet ovat tehneet seuraamme tunnetuksi. Samalla on tehty yhteistyötä monen muidenkin lasten asialla olevien yhdistysten kanssa, mainittakoon vaikka pediatrit, lastenneurologit, lasten anestesiologit, lastenortopedit, neurokirurgit, plastiikkakirurgit ja radiologit.

1980-luvun alusta saakka järjestetyt Kirurgipäivät ovat oleellisesti muuttaneet seuramme olemusta ja henkeä. Olemme liittyneet muiden kirurgian alan silloisten suppeiden erikoisalojen hyvään seuraan. Yhteistyö kaikkien kirurgien kesken on tärkeää ja se on syventynyt ja samalla luonut parempia taloudellisia edellytyksiä toiminnalle. Seuran on oltava esillä ja niin on tapahtunut. Muutosta huonompaankin on ollut. Familiaarisuus on uusien järjestelyjen myötä jäänyt pois, puolisot eivät enää ole mukana, enää ei ole yhteisiä iltatilaisuuksia edes seuran jäsenille. Tämä käytäntö tekee seuran kevätkokoukset entistä tärkeämmiksi jäseniä ja toivottavasti myös edelleenkin heidän puolisoitaan yhdistävänä tekijänä.

Lastenkirurgian separatoituminen on realiteetti. Erikoistuminen johonkin lastenkirurgian erityisalueeseen on tärkeää, koska toimialamme on laaja ja erityisosaamista tarvitaan. On syntynyt muun muassa lastenortopedia, lastenurologia, lasten thorax- ja sydänkirurgia, gastroenterologia. Näiden erityisalojen omat erikoisyhdistykset, osaksi ehkä pohjoismaiset, mutta varsinkin kansainväliset, vievät aktiiviteettia oman maan yhdistyksen toimintaan osallistumisesta. Toisaalta osallistujat vievät suomalaisen osaamisen mainetta kansainvälisyyteen ja tuovat alan uusimman tiedon suoraan kotiin. Asialla on siis hyvät ja vähemmän hyvät puolensa.

Lastenkirurgian koossa pysyminen on nyt keskeistä. Lastenkirurgia on oma itsenäinen erikoisalansa, ei enää kirurgian suppea. Sulamaa-Seuralla on erityinen haaste yhdistää ja pitää koossa kaikki lapsia hoitavat kirurgit. Meillä on yhteinen puolustettava - lapsi potilaana. Tiedossamme on monta sellaista erikoisalaa, jotka haluaisivat viedä resursseja lapsilta ja pelkästään lapsia hoitavilta kirurgeilta aikuisia hoitaville.

Lapsi ei ole vain kokoonpantu aikuisia hoitavien kirurgien eri erikoisalojen elimistä. Kokonaisvaltainen tietämys lapsen psyykestä, kehityksestä ja kasvusta on oleellista. Suomen lastenkirurgien keskinäinen yhteys tarvitaan, muodot saattavat eri aikoina olla erilaiset, mutta Masa Sulamaan perintöä aikanaan maan johtavana ja idearikkaana lasten thoraxkirurgina, ortopedina tai gastrokirurgina on vaalittava. Siinä on seuralla ja meillä sen jäsenillä vaativa tehtävä.

Toivotan seuralle jatkuvaa menestystä nyt alkavalle seuraavalle kolmikymmenvuotiskaudelle.

Timo Parvinen
Tallinna 17.5.2003